Tämä ei ole runo. Tää on randomia kirjoittelua joilla yritän epätoivoisesti saada pois sisältäni tyhmät tunteet. En ole kirjoittanut pitkään aikaan tällaista, yritän vaan saada sanojen muodossa tunteet pois, en mieti mitä kirjoitan.

Pelkään.
Pelkään sanojen tarttuvan
ja unelmasi toivottoman
vaihtuvan selvään elämään.
Haluan.
Haluan sinun saavasi
taistelusi, voittavasi
itsesi muut ja ennenkaikkea
haluaisin sinun vain olevan onnellinen.
En vain enää keksi sanoja joilla tuntematonta
tuskaasi voisin lievittää
tai
edes voisinko saada sut tuntemaan oloasi helpommaksi.
On vain ajan kysymys milloin saat sen mistä olet
aina unelmoinut joten älä pelkää. Pelkää ja uhmaa sen
sijaan sitä mitä mitä vältät, usko itseesi.
En ole ajatuksien lukija, en filosofi, en psykologi,
en ole se joka pelastaisi maailman en ole se joka
loppujen lopuksi vain jäisi jäljelle. En ole täydellinen
enkä ole kyborgi.
Olen parempaa.
Olen ystävä.
Olen tyhmä, ärsyttävä ja kaikkensa antava. Jos tahdot, voit luottaa minuun, haukkua minua purkaa kiukkusi minuun, rakkautesi kaiken ilosi.
Olen sinulle se jota haluat minun olevan, jos tahdot minun olevan
vihainen minä olen, jos tahdot että olen aito minä olen.
Jos tahdot että valehtelen, luon sinulle valheiden verkoston
mitä et ole ikinä nähnytkään etkä tule näkemäänkään. Mukaudun sen mukaan miksikä minua pyydät mukautumaan. Jaksan jos pyydät, kaadun jos hakkaat minut maahan.
Minä en kuitenkaan ole kuitenkaan se jota vastaan sinun kuuluisi taistella en ole vihollisesi. Kuka on? en tiedä.
Vaikka pyytäisit minun olemaan kaatunut ja väsynyt, en luovu omistani helpolla. Minä olen valmis taistelemaan onnestani. Aliarvioi minut. Tee se. Nautin näyttää oikean voimani ja vihani, sen mitä olen piilotellut niin kauan. Haluan saada ihmiset ymmärtämään sen mitä näen, sen että minä en ole täydellinen tai kukaan. Että minä olen tässäkin asiassa väärässä.
Voi pirulainen.
Tuli höötettyä liikaa.